PENSUO BLUES
Villähde, Pensuo 19.7.2025
Haastateltavana Pensuo Blues -tapahtuman järjestäjät Outi ja Jarmo ”Jarski” Poutiainen
Mistä idea Pensuo Bluesiin syntyi ja kuka nimen on keksinyt?
– Outi: Idea varmaan lähti siitä, että muusikoita oli paljon ja tarvittiin paikka, missä voidaan yhdessä toimia, soittaa, nauttia elämästä. Christian-Charles dePlicque keksi alkuperäiset isot juhlat, ”Big Partyn”.
– Jarski: Ja minä keksin tapahtumalle Pensuo Blues -nimen, samoin kuin nimen ”Juke Joint” sisätilan klubillemme.
Koska ensimmäinen Pensuo Blues järjestettiin ja monesko tämänvuotinen tapahtuma oli?
– Outi: Alun alkaen vuonna 1984 oli sellainen tapahtuma kuin Big Party. Sitten oli ihan satunnaisia pienemmän piirin pihatapahtumia. Niitä kuitenkin pidettiin ihan joka kesä.
– Jarski: Ydinporukka oli Roope Rossi, Iiro Mahkonen, Lasse Maatala ja Jaska Heinonen. Ensin soitettiin ilman mitään lavaa. VR-lavojen päällä oli joku matto ja siinä rummut – ja siinä soitettiin. Sitten oli välillä kolme Taarasti Bluesia.
– Outi: Viisi kertaa on ollut vähän isommat bileet. Nythän tämä oli kolmas kerta, kun meillä oli käytössä siirrettävä lava. Aluksi ketään ei kutsuttu, ihmisiä vain tuli. Tai kyllä sitä ydinporukkaa kutsuttiin, mutta ei ulkopuolelle. Aivan puskaradiona, kuten tänä päivänäkin.
– Jarski: Nythän meillä oli kaikkien hulppein juhla, kun oli paremmat äänentoistot, teltat ja valot ja kaikki. Ilmeisesti nämä kolme viimeistä ovat olleet sellaisia, että täällä on ollut vähän enemmän väkeäkin paikalla.
Mainitkaa muutamia nimiä, jotka ovat esiintyneet vuosien varrella?
– Jarski: Helpompi on melkein sanoa, että kaikki tutut soittajat paitsi Pepe Ahlqvist ei vielä. Meillä on käynyt mm. Sakari Kuosmanen sekä J. Karjalainen ja Mustat Lasit (v. 1984). Sitten on ollut Blues Mafia All Stars, J. Leino & Bluemonger, Sounds of Willähde, Wellu Lehtinen (Charlies), Baby Boy Varhama ja monet muut.
Miten saatte soittajia tänne peltojen keskelle?
– Jarski: Joo, kyllä me ollaan bändejä helposti saatu. Suurin syy on se, että mulla on niin monta vuotta tätä soittotaustaa ja olen tavannut niin monia ihmisiä, että ne ovat olleet melkein kavereiden yhtyeitä, joihin olemme tutustuneet jo aikaisemmin.
Miten tulevaisuuden suunnitelmat?
– Jarski: Pensuo Blues järjestetään taas ensi vuonna heinäkuun loppupuolella. Meillä on jo sovittuna eräitä bändejä ja äänimies – Sakari Liimatainen, se on tosi kova. Yeisökin on jo kovasti kysellyt, että milloin se seuraava Pensuo Blues on.
Matkala kohti maalaismaisemaa
Kun lähdimme Lahdesta ajelemaan itään, Nastolaan päin, Villähteen kohdalla joku autossa totesi: ”Tuolla asui Pepe Ahlqvist”. Kouvolan tieltä Villähteen ja Haravakylän jälkeen mutkainen tie vei kohti Orimattilan Heinämaata. Kohta oltiinkin Pensuolla, Poutiaisten maatilalla, Fire Blues -yhtyeen perustaneiden Poutiaisten veljesten uran ja Suomi-bluesin syntysijoilla. Oikealla punaisen kivinavetan seinän vierellä olevan lavan yläpuolella luki suurin sinisin kirjaimin Pensuo Blues.
Pensuo Blues järjestettiin kauniissa maalaismaisemassa 19.7.2025 Jarmo ja Outi Poutiaisen pihapiirissä Pensuontiellä. Tapahtumaan oli vapaa pääsy. Esiintymässä olivat Something Blue, Ismo Haavisto One Man Band, Jykä Kantoluoto Allstars, Tri Tolvanen, Blue Dogs ja Blues Fathers. Illalla klo 21 alkaen järjestettiin ”Juke Joint” -yökerhossa jamit. Jatkoille oli pieni maksu, sillä paikka on niin pieni.
Bluespoikia, Gumboa ja talkoohenkeä
Pihapiirissä navetan ja tilan päärakennuksen välissä oli pari katosta ja pöytiä yleisölle. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä, joten varjopaikat olivat tuota pikaa täynnä. Pihapiiri täyttyi runsaslukuisesta, varttuneemmasta yleisöstä. ”Nastolan Bluespojat” -kirjan toinen kirjoittaja Hara Järvinen oli paikalla ja bluespoikiakin oli saapunut runsaasti, Jarmo ja Jouko ”Jokkeri” Poutiaisen lisäksi mm. Eero ”Ebro” Ravi (Charlies) ja Pekka Partanen (Fire Blues)sekä Chicago Overcoatin Timo Kakko, Lasse Maatala ja Roope Rossi. Läsnä oli tietenkin paljon nastolalaisia ja lahtelaisia bluesinharrastajia sekä muutama hieno Amerikan auto.
Tarjolla oli viime kesän tapaan ruokaa ja juomaa, myös Juppi Tuominiemen jo legendaksi muodostunutta Gumbo-keittoa. Tuominiemi tekee alkujaan Louisianasta peräisin olevan gumbonsa Poutiaisen salaisella sukureseptillä ilman äyriäisiä. Keitto oli maukasta ja sopivan suolaista ja siinä oli myös kaalia, joka on sitten varmaan osa sitä salaista reseptiä. Grilli oli kuumana ja kylmää juomaakin oli saatavilla. Kaiken kruunasivat kahvi ja Kaisan rapeakuoriset karjalanpiirakat!
Pensuo Blues on naapuruston yhteinen tapahtuma. Poutiaiset ovatkin kehittäneet sitä itseään ja lähiympäristöään säästämättä: esteetöntä ulkohuussia on nikkaroitu ja soittajille rakennettu takahuonetila. Äänentoistoa on parannettu joka vuosi. Nyt saadaan tarvittaessa tukevampaakin soundia ja sitten on vielä parempi siirrettävä lava.
Livemusaa yli puoli vuorokautta
Iltapäivän avasi Something Blue, joka oli modernia bluesia ja rockia suurella sydämellä esittävä trio. Riku Saarinen (kitara ja laulu), Marko Saarinen (basso) ja Petri ”Pasi” Laine (rummut) vetivät hyvällä otteella mm. Freddie Kingin Woman Across The Riverin. Lupaava alku päivälle.
Sitten oli vuorossa Tri Tolvanen (laulu, vihellys ja sähköpiano). Tohtori esiintyi soolona pianolla itseään säästäen. Tolvaselta kuultiin mm. Dr. Johnin hengessä versioitujen Iko Ikon ja Junco Partnerin lisäksi mm. Mardi Gras In New Orleans Professor Longhairin tuotannosta, pari nopeaa piano-boogieta sekä Johnny B. Goode. Setin lopuksi hän esitti vielä Ray Charlesin tunnetuksi tekemän hienon, iltapäivän seesteiseen tunnelmaan sopivan kappaleen Let’s Go Get Stoned. Tolvanen taitaa New Orleans -rytmit paremmin kuin hyvin!
Seuraavana lavalle nousi Jykä Kantoluoto Allstars, jonka kokoonpano oli seuraava: Jykä Kantoluoto (kitara), Jouko Poutiainen (kitara), Jarmo Poutiainen (basso ja huuliharppu), Marko Saarinen (basso), Jani Mahkonen (laulu), Hilla Kohtamäki (laulu ja saksofoni), Martti Vaari (saksofoni), Kaisa Karjalainen (laulu), Sakari Liimatainen (rummut) ja Petri Laine (rummut). Ensin vedettiin bluesia (mm. Jouko Poutiaisen kirjoittama Wee, Wee Baby Blues ja Jimmy Reedin Big Boss Man). Sen jälkeen rumpali ja basisti vaihtuivat ja mukaan lavalle nousi lisää laulajia sekä saksofonistit. Kuultiin soulia, mm. Midnight Hour ja Mustang Sally. Jani Mahkonen lauloi tyylikkäästi ja Martti Vaarin saksofoni kuvioi päällimmäisenä. Viimeisenä esitettiin Osibisa-yhtyeen upea Sunshine Day. Iso bändi ja iso sointi, hyvä!
Meno jatkui Blues Fathersin tahdissa. Bändissä soittivat Timo Halttunen (laulu ja kitara), Jartte Saastamoinen (laulu ja kitara), Oka Utriainen (basso) ja Timo Koskinen (rummut). Yhtye esitti modernia bluesia ja bluesrockia. Kuulimme hienoa tuplakitarointia mm. kappaleissa Born Under A Bad Sign ja Crossroads Cream-tyyliin.
Seuraavaksi oli vuorossa Ismo Haavisto One Man Band (kitara, huuliharppu ja laulu). Ismo oli juuri saapunut Ranskan kiertueelta ja tuli melkein suoraan Pensuolle. Toivottavasti ensi vuoden kiertue ei mene päällekkäin Pensuo Bluesin kanssa. Ismo esitti muutaman kappaleen perinnebluesia dobrolla, välillä slideputkea käyttäen tai harppua soittaen. Ohjelmistoon sisältyivät mm. Jimmy Rogersin Walking By Myself ja Robert Johnsonin Walking Blues. Mukana oli myös pari omaa kappaletta, My Home Town, jossa lauletaan Lahdesta sekä uusi teos One Star Blues, jossa Ismo kertoo, millaista on esittää yhden tähden bluesia, asua yhden tähden hotellissa ja juoda yhden tähden juomaa. Loppuhuipennuksena Haavisto vetäisi vauhdikkaan kitararevityksen The Dirty Dozen Kokomo Arnoldin tyylisesti.
Illan ulkolavalla päätti Blue Dogs, jossa soittivat Pete Lahtinen (saksofoni ja huuliharppu), Jani Pyyhtiä (kitara), Ese Yrjölä (basso ja laulu) sekä Jukka Teerisaari (rummut). Modernia blueshommaa, jossa kitara ja saksofoni vuorottelivat. Bändin repertuaariin kuului mm. Albert Kingin I’ll Play The Blues For You.
Kun ulkolavan soitot oli soitettu, jatkettiin vielä navetan päätyyn rakennetussa Juke Jointissa. Ennen siellä majailivat lehmät, mutta nyt soi blues. Lavalla esiintyivät mm. Something Blue ja Tri Tolvanen, kovaa menoa pitkälle yöhön!
Pensuo Bluesissa saimme nauttia paikallisista huippubändeistä, ruoka ja juoma oli maittavaa ja järjestelyt toimivat hyvin. Hienoa talkoobluesia ja ainutlaatuinen bluesfestari. Aurinkokin hymyili taivaalla, joten kesäilta oli täydellinen.
Vesa Salmi
(julkaistu BN-numerossa 4/2025)
Kuva: Ismo Haavisto (c) Jouni Asikainen
